torstai 21. elokuuta 2014

Pyykkipojat.

Taannoin mietin meidän koiran osallistumista häihin.

Nyt oli myös HS:n hääbloggari tarttunut aiheeseen. Postauksessa oli hyviä vinkkejä koiran mukaan tuloa ajatellen.
En tiedä sitten, että kuinka outona minua pidetään, jos haluan koiran mukaan.
Voi olla, ettei Rambo näin monen maalla vietetyn vuoden jälkeen oikein diggaa sitä väkimäärää, joka häihin on tulossa ja se on viisainta jättää kotiin/hoitoon.
Kuviin sen kumminkin haluaisin, sen verran tärkeä karvapallo se minulle on.


Sitten asiasta paistinpannuun.
Kolme pakettia puisia pyykkipoikia saapui edellispäivänä.
Eilen illalla sitten pähkäilin, että pitäisikö ne tuunata. Tulimme miehen kanssa siihen tulokseen, että joo ja eilen sitten jo ensimmäisen pussillisen tuunasin. Nämä jäävät sitten meille käyttöön, paha myydä eteenpäin, kun niissä on päivämäärät ja kaikki.

Meille ei siis tule varsinaista vieraskirjaa. Syystä että, niihin ei kukaan koskaan kirjoita.
Itse en ainakaan muista esim. katsoa valmiiksi jotain vässyä ja ottaa lunttilappua mukaan häihin, vaikka melkein aina niissä joku vieraskirja on. Harmittaa aina hääparin puolesta, kun olisi tosi kiva lukea täyttä kirjaa, mutta meillä suomalaisilla ei oikein tuo runosuoni kuki...
Ratkaisin ongelman siis jo alkumetreillä ja postitamme jo kutsujen mukana lappuset, joihin jokainen voi kotona rauhassa kirjoittaa värssyn/elämänohjeen/jotain muuta ja sitten tuoda lapun mukanaan häihin. 


Ensin ajattelin lappujen keräämistä lasipurkkiin, mutta sitten ajattelin, että vieraat voivat haluta lukea niitä. Näin erään valokuvan, jossa värssyjä oli kerätty pyykkipojilla kanaverkkoon. Siitä se ajatus taas lähti. Laitan tuon miehen askartelemaan vanhasta ikkunasta + kanaverkosta sellaisen taulun. Ensin tosin täytyy peittää se lasi jollain, siihenkin on jo ajatus olemassa.

Laitan sitten kuvan tänne, kun saamme viritelmän valmiiksi. :)
Juhlan jälkeen olisi tarkoitus kerätä vässyt ja liimata ne vieraskirjaan. Meillä tulee vieraille myös pieni yllätys juhlaan, joka liittyy vieraskirjaan, mutta en paljasta sitä, kun ei tiedä kuinka monta sukulaista siellä ruudun takana on...

Kauppareissulla tarttui muuten mukaan niitä valkoisia suodatinpusseja.
Ei muuta, kuin kukkapaja pystyyn! :) 

Ai niin. 
Olen hieman kenkäfriikki. Eilen bongasin nämä.
Voi miten ihanat! Kysyin sitten mieheltä, että haluaisiko tehdä tulevan vaimonsa onnelliseksi ja ostaa mulle hääkengät. Hintakin vain 1600 dollaria.
Ei luvannut. Vaikka perustelin hyväntekeväisyydellä.
"Sä et taida oikeasti rakastaa mua." Ei siltikään. 
Huomasi varmaan sen virneen mun suupielessä. Höh.

2 kommenttia:

  1. Samaista koira-asiaa olen jossain vaiheessa sivunnut omassa blogissakin ja silloin olin aivan vakuuttunut että karvakaverit otetaan juhlaan mukaan! Toinen koiristamme kuitenkin elelee elämänsä ehtoopuolta, eikä oikein enää vanhemmiten pida hälinästä ja ihmispaljoudesta, joten luulen että muutama kuva räpsäistään koiruuksien kanssa ja sitten he saavat mennä päikkäreille.

    Ja vieraskirjan kanssa ollaan samoilla linjoilla myös! Mä en halua säilöä vuosikausia vieraskirjaa josta on kaksi ensimmäistä sivua täynnä ihmisten nimmareita, joten vieraskirjaksi oon ajatellut jenga peliä, jokainen vieras saa kirjoittaa terveisensä yhteen palikkaan :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, koiruuksista ei ikinä tiedä, meilläkin koira saattaa viihtyä tai sitten ei.
      Onneksi kylätalon nurkissa on tilaa viedä vaikka koiran oma häkki ja punkka sinne ja peittää vielä liinalla, saa ihan rauhassa ottaa torkut. Lähteköön sitten vanhempien mukana kotiin.

      Vieraskirjat ovat kyllä sellainen murheenkryyni, että on kiva, että niihin on uusia ideoita.
      Itse menen ainakin ihan lukkoon, kun joku lyö kirjan nenän eteen, kaikki runot ja ajatelmat on kyllä siinä vaiheessa kaikonneet tyystin päästä...

      Poista

Sano nyt sinäkin jotain.