perjantai 15. elokuuta 2014

365 päivää

Vuoden päästä olen rouva.
Vuoden päästä olen toivon mukaan syömässä meidän hääjuhlassa.
Istun aviomieheni vieressä meidän pöydässämme. Mekkoni on ihana, hiukset ovat täydellisesti ja ulkona paistaa aurinko.

Iik.

Nyt vasta tuntuu, että vanhemmat ovat alkaneet ymmärtää meidän menevän ihan oikeasti naimisiin.
Haloo, tyttärenne menee naimisiin! Joo, olen vähän vanha menemään naimisiin, mutta miksi olisin aikaisemmin mennyt epäsopivan miehen kanssa? Oisko ollut järkee? Ei.

Isäni kysyi eilen että "kuka niitä häitä oikein järjestää vai järjestätkö ne itse?"
En oikein tiennyt, että olisinko itkenyt vai nauranut.
"Kun niissä on aika paljon kaikkea järjestettävää, että osaatko itse?"
Kiitos luottamuksesta isä.

Vanhempani ovat menneet naimisiin 34 vuotta sitten.
Heidän häissään oli äidin keräämiä luonnonkukkia pöydissä ja vieraille tarjottiin voileipiä ja kakkukahvit. Bändi oli. En tiedä oliko viinatarjoilua, en ollut edes villeimmissä unissa vielä silloin.

Luulen, että häiden vietto on suomessa pikkuisen muuttunut sen jälkeen.
Ihan vähän. Tuolla seinän takana EI OLE HAJUAKAAN mitä kaikkea sinne meidän häihin oikein tulee. Ei ole sellaisia häitä meidän suvussa vietetty. Nyt kaadetaan aitoja ja rikotaan rajoja. Heitetään osa perinteistä romukoppaan ja virkistetään sukulaisia. Ei tule hääleikkejä. Vieraslahjaksi tulee jotain muuta, kuin karkki jossain nyssykässä. Heittokimpun voi syödä. Häissä saattaa olla koira.
Varaan kohta keneltäkään kysymättä sen rockbändin, ei soiteta nuottiakaan humppaa!

Sanoin, että "älä isä sure, kaikki on järjestyksessä minun päässäni, pillien väristä lähtien."
Siinä vaiheessa kaikki muut putosi kelkasta. Illalla mietittiin mm. karkkibuffetin paikkaa Janin kanssa. (Veikkaan, että olemme siellä enemmän kuin muut... "Ai häätanssi, oottakaa vähän, ollaan just täällä buffassa kippoja täyttämässä.." Täytyy varata itselle pesuvati karkkikipoksi.)
Kävimme läpi asioita laidasta laitaan tai siis, minä kerroin että olin ajatellut sen ja sen asian näin ja mies nyökytteli. Sain monta kertaa "mikäseon"-katseen tai "miten kukaan voi keritä ajattelemaan noita kaikkia asioita"-ilmeen.
Tämä on sama asia, kuin silloin kun rakensimme taloa. Minä suunnittelen ja joku muu toteuttaa. :)

Ja sitten ilouutinen; avasin itselleni Paypal-tilin! Kohta tulee tavaraa Kiinasta ovista ja ikkunoista. No ei vaineskaan. Tilaan sieltä missä on jotain mitä haluan, ihan sama onko se Kiina, EU vai USA.

En tajuakkaan. Vuosi. Kamalan vähän aikaa. Muistankohan vuoden päästä ollenkaan tätä hetkeä?

Töistä alkoi loma 2/2. Parin seuraavan viikon aikana hääjuttuja tiedossa. :)
Kivaa viikonloppua kaikille!

5 kommenttia:

  1. Seuraava vuosi tulee menemään hujauksessa. Nauti kaikesta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hääjärjestelyitä suunnitellessa ja toteuttaessa aika menee tosiaan kuin siivillä. Tsemppiä !

      Poista
    2. Kiitos molemmille. Yritetään :)

      Poista
  2. Mä elin keväällä tuota ihan samaa fiilistä ja samalla ajattelin että niin vähän aikaa ja silti niin kauan aikaa! Sitten kesä meni hujauksessa ja nyt häihin on tasan 9 kuukautta ja tuntuu että aika loppuu ihan totaalisesti kesken! :D
    Nopeasti se aika hujahtaa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin hujahtaa, kauhulla tässä odotan, että mitä kaikkea on ensi keväänä vielä tekemättä....

      Poista

Sano nyt sinäkin jotain.